Siksi lämmitänkin itseäni näillä viimekesäisillä kukkaisilla kuvilla, ja haaveilen kahvittelutuokiosta auringonpaisteessa, kukista ja kärpäsistä.Tähän saakka olen ajatellut, että työhaastatteluihin pääsemättömyyden syy on tämä korkea ikäni (42), mutta eiliset kirjoittelut lehdissä ja netissä kauneuden vaatimuksesta olivat musertaa täysin. Kuka nyt ottaisi töihin yli-ikäisen, yli-painoisen, ei-kauniin ja pätevän henkilön? Ei kukaan. Lumipyry tuntui vieläkin kaameammalta, lämmin vuohenjuusto-tomaattikeitto hiukan lämmitti.
Aamulla heräsin ja päätin, että itseni voin ottaa töihin. Vähemmän kauniina, enemmän painavana ja sopivan ikäisenä.
Haikailu ja itsensä masentaminen on syytä lopettaa, on aika tarttua toimeen, työllistää itse itsensä. Painavuuteen voin vaikuttaa (itsensä pienentäminen siis jatkukoon pisteillen), kauneus on aina katsojan silmissä (no, onneksi olen sisäisesti kaunis) (heh, mikä klisee), ikä otettakoon voimavaraksi. Näin on siis maanantai-angstista päästy ja viikko pääsee alkuun. Lumesta huolimatta. No, onhan se kaunista, valkoista ja puhdasta.Unessani oli vesivahinko ja tulipalo. Vesivahinkoon nuoruuden aikaisessa asunnossa ei mies korvaansa lotkauttanut, väitti vedentulon katosta loppuvan ajallaan. Sensijaan omakotitalo sytytettiin tarkoituksella, tosin tarkoitusperä jäi epäselväksi. Kahvit kuitenkin piti saada, ennenkuin talosta poistuttiin. Loppujenlopuksi syttyi vain räystäs, ja urhea palomies sammutti sen.
Viimeaikoina olen nähnyt paljon unia. Ihmeellisiä koosteita edellisen päivän tapahtumista. Ehkä unien näkemiseen -tai muistamiseen- liittyy kuulemani neuvo : aamulla herättyään pysyy hetken siinä asennossa, ja muistelee untansa. Jos haluaisi pitää unipäiväkirjaa, tässä vaiheessa olisi syytä kirjoittaa unensa muistiin, edellisen päivän tapahtumien lisäksi.
Tässä unipäiväkirjassa voi peilata todellisen ja unen maailman vastaavuutta toisiinsa.Unipäiväkirjaa en aio pitää, ehkä enemmänkin huvitan niillä miestäni ja itseäni. Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää.
4 kommenttia:
Mä tiedän, miksi sä näit unta siitä tulipalosta: halusit vain nähdä palomiehen. =o)
Kyllä se kesä sieltä tulee.. Ei ole koskaan jäänyt tulematta.
Sitä täälläkin odotellaan..
-Maarit-
www.katajavuori.tarinoi.fi
Unet ovat mielenkiintoisia. Minun haaveeni on saada joskus opiskella jungilaista unien tulkintaa Jung-instituutissa. Omia uniani tulkitsen paljon, joskus toistenkin jos ja kun pyydetään.Kauhia hösötys päällä kun reissua pukkaa.
En käsitä, miksi sun ikäinen nainen ei töihin kelpaisi. Paitsi että kokeneelle ammattilaiselle joutuu maksamaan kunnon palkankin.
Taas ihailen ensimmäiseksi tänne tullessa kuvia. Täällä ne on persoonallisia, tuo käsittely sopii hyvin. Ja värit ja rajaus on kaunista.
Tuosta kauneudesta tuli mieleen, että ulkonäköäänhän voi kaikki kohentaa tukalla ja sopivilla vaatteilla. Siitä tuskin on sinulla kiinni, ainakaan kuvasta päätellen. :) Todellinen kauneus säteilee sisältä, persoona, osaaminen ja henkilökohtainen kontakti on kuitenkin se joka myy. Itseluottamus ja vakuuttavuus, nehän meihin kaikkiin uppoaa.
-Yrittäjänä on vaan varmasti kovin yksin näitten asioitten kanssa, samanhenkinen tsemppaaja tekisi terää.
Maarit, kyllä ne palomiehet on aika hotteja...:) enää olisi puuttunut virkavalta, niin unihan olisi ollut lähes täydellinen:)
Vicki Li, niin ehkä se on niin, ettei enää ihan taitu mihin vaateisiin vain, ja palkkaakin pitää saada sen mukaan mitä työkokemusta ja ammattitaitoa löytyy.
Katriina, yrittäjyyden yksinäisyys on asia, jota itsekin pohtii. Tietenkin kontaktit on asiakkaisiin ja yhteistyökumppaneihin, mutta se vertaistuki puuttuu. Itse olen hyvin itsenäinen työntekijä, mutta kyllä kaipaan kontakteja samaa työtä tekeviin. Kimuranttisia asioita.
Lähetä kommentti