Joku oli (taas) maininnut minut vahvaksi persoonaksi. Eikä liene tarkoittanut sitä millään muotoa positiivisena. No, en varmaan ole ihan harmaa hiirulainen, ja valitettavasti osaan myös tuoda julki, mitä olen mieltä. Rohkeasti siis kertoa, mikä on hyvin ja missä voisi olla parannettavaa. Kenties jopa uskallan esittää omia ehdotuksiani ja kehitysideoita. Millaisille ihmisille tällainen ideoiva ihminen on liikaa, kertokaa hyvät kanssa siskot ?Joskus itsekin esimiehenä työskennellessä olisin ollut kiitollinen ja onnellinen siitä, että alaiset olisivat keksineet tapoja tehdä asioita erilailla, ideoineet ja ihan pyytämättä ehdottaneet eri toimintatapoja. Mutta ei. Joillekin ihmisille tämä ideoiva-alainen ei käy millään muotoa, omaa järkeä ja luovuutta ei siis saa käyttää. Joskus toivoisi joidenkin ihmisten pikkuhiljaa siirtyvän 2000-luvulle. Ihan sieltä 1980-luvulta, jonne toimintatavat ja johtamismuodot ovat jääneet.
No, onneksi tämä on jo mennyttä ja elettyä, ehkä siitäkin voi oppia. Mutta ei minusta varmaankaan sitää tasaisen harmaata vain käskyjä noudattavaa työntekijää saa millään muotoa.No, siinä nyt tuli sitten tämänpäivän ajatukset, jotka tietenkin jossain vaiheessa poistan. Että jos nyt joku, jota tämä koskee, sattuisi lukemaan. Mitä sitten, lukekoon! (tai sitten päivän tai kahden kuluttua sensuuri iskee).
Olen ihan täpinöissäni mahdollisen uuden työpaikan suhteen. Tänään laitoin palkkatoiveeni tiedoksi, ja nyt sitten odotellaan loppuviikkoon. Olin taas jälleen kerran langeta siihen naisille niin tyypilliseen nöyristelyyn palkan suhteen, mutta onneksi soitin eräälle samaa työtä tekevälle ihmiselle, jolta sain tietooni ko. alan keskipalkkauksesta. Mielestäni työssä, jossa kilometrejä ja ei-kotona-nukuttuja öitä tulee riittämiin, palkankin pitää huomioida sen. Onhan tässä myös takana työvuosia reilusti, ja osaamistakin löytyy, onhan silläkin oma arvonsa. Vaikka ei nyt niitä miehisiä killukkeita omistakaan. Niillä kun on melkoisen korkea kilohinta, valitettavasti.
Loppuviikolla sitten hihkutaan ilosta tai sitten ei. Vahva usko on tuohon ilosta hihkumiseen, mutta ehkei kannata nuolaista vielä. Paljon positiivista virtaa tästä kyllä on tullut, iltaisin on jopa hankaluuksia pysäyttää meno. Joskus näin. Joskus toisin.
3 kommenttia:
Kerran minut naurettiin ulso työnhakutilaisuudesta, kun esitin palkkapyyntöni. Nyt palkka on vielä isompi, mutta valitettavasti matalapalkka-alalla se ei päätä huimaa.
Älä lannistu. Tappiohan jää esimiehelle.
Luulisi että firman menestys riippuu siitä, kuinka hyvin johtaja saa työntekijöitten erilaisen lahjakkuuden käyttöön. Persoona on se, joka myy, kaikilla aloilla.
noeijoo, taitaa olla niin että nainen ei saisi olla palkkaa vailla lainkaan. kutsumuksestahan me töitä teemme, ihan vain harrastukseksi. (äänenpainossa rankkaa ironiaa)
katriina, jossain joku viisas on todennut, että esimiehen pitäisi valita itseänsä fiksumpia työntekijöitä. Mistä löytyy ne rohkeat esimiehet ja johtajat? Oma alani on (mielestäni) suurta näytelmää, jossa persoona - ei niinkään tuotteet- on se millä tehdään tulosta. Jos joku ei uskalla hyödyntää meitä, vahvoja ja persoonallisia, ehkäpä se on enemmänkin heidän tappionsa.
Lähetä kommentti