keskiviikko 8. lokakuuta 2008

perjantain pendolinoon

Työmatka on kohta lopuillaan, huomenna vielä kiireinen päivä töissä ja perjantain Pendolino vie minut kotiin. Takaisin tulenkin vasta kahden viikon päästä, silloin on muutto meneillään ja pääsen "ihan oikeisiin töihin". Hyyryläisyyskään ei tunnu niin pahalta enää, olen tosin saanut olla omissa oloissani useamman illan.


Työn osalta on ollut loppua kohden yhä mukavampaa. Viimepäivinä olenkin päässyt suunnittelemaan uuden liiketilamme sisustusta - ja missäpä muualla minä olenkaan omassa maailmassani kuin ihanien värien ja erilaisten pintojen seurassa. Haasteellista on tehdä näyttelytila/myymälä, jossa pitäisi käyttää mahdollisimman laajasti eri tuotteita, kuitenkaan tekemättä siitä sillisalaattia. Onneksi pintakäsittelyjen suhteen ei ole budjettia - kalustusta pitää näin alkuun hiukan "säveltää" vanhojen ja uusien mixauksena.

Siinä onkin oma työnsarkansa, että saisi vanhat kalusteet istumaan uusiin tiloihin, niin etteivät ne kovin huutaisi ikäänsä ja kuluneisuuttaan. Jotain uuttakin hankitaan - joten haastetta siis riittää.


Aika on kulunut mukavasti, olenhan saanut seuraa teistä rakkaat ystävät. Kaikenlaisia kokemuksia olen saanut kokea, ja jotain voi vain hymyillen muistella.

Kävin eilen syömässä ystäväni, entisen kollegani kanssa Ravintola Careliassa. Oli ihana saada ystävällista palvelua mitä mukavimmalta tarjoilijalta. Harvoin kohdalleni on sattunut sitä, etta tarjoilijan päättäessä vuoronsa hän käy kertomassa sen pöydässä ja toivottamassa hyvää illanjatkoa. Muutenkin tarjoilija oli todella ystävällinen ja hauska, oli ymmärtäväinen kun saimme kunnon naurukohtauksen ja nauroimme silmät kyynelissä.... Ehkä se ei oikein olisi sopinut niin hienostuneeseen ravintolaan, mutta tarjoilija Herra oli kyllä mukavasti asiassa mukana. Ehkäpä laitankin sähköpostilla kiitoksen hyvästä palvelusta.

Niin, ja mitä siihen aiemmin mainitsemaani negatiiviseen ihmiseen tulee, olen jotenkin aistinut pientä muutosta - tai ainakin oma oloni on ollut helpompaa. Päätin olla oma itseni, nauraa ja höpöttää kevyesti - huolimatta siitä ettei vastetta ole aina juttuihini tullut. Yhtäkkiä meillä onkin ollut hauskaa - hyvä niin.

2 kommenttia:

Vicki Li kirjoitti...

Heipsan, kuulostaa siltä, että työrupeamasi on ollut varsin innostava. Mie olen kerran syönyt Careliassa, ihan ok, mutta ei ole jäänyt ruoka mitenkään erityisesti mieleen- seura kylläkin.
Yritetään ensi kerralla tavata.

titu kirjoitti...

Ruoka oli kallista. Sitä oli vähän. Mutta minullakin seura oli mukavaa, ja tarjoilija teki hetkestä muistettavan.

Laitoin muuten sähköpostitse kiitokset tarjoilijalle, toivottavasti hän saa ne, eikä joku kateellinen työkaveri jätä viestiä välille....