pieniä poikia

Eilen piti käydä vanhempien luona isänpäivää juhlistamassa. Juhlat peruttiin, sankari sairastui. Olisi pitkästä aikaa ollut koko sisaruskatras koolla lapsineen - se olisi ollut mukavaa. Näitä yhteisiä hetkiä on harvoin, onhan välimatkaa isommallePikkuSiskolle satoja kilometrejä, eikä vierailuja puolin tai toisin tule kovin usein harrastettua.

Onneksi saimme sitten käydä pikkuPikkuSiskon luona iltasella maistelemassa isänpäiväkakkua ja moikkaamassa pientä poikaa ja IsoaVerneriä. Mukava kyläänkutsu, vaikka oli sentään isänpäivä. Hyvin mahtui juhlapäivään täti/isosisko/käly ja sen mies.

kuvassa onnellinen äiti pienen poikansa kanssa,
kuvaa käsitelty "hiukan"

Vauva oli ihana tuhisija, saimme jo muutaman katsekontaktin -sen verran pienet silmät raoittuivat tädin sylissä. Niin pieni ja hento, ihan pelotti pidellä, ettei rikki menisi.


Vernerin kanssa sai puuhastella, potkia palloa, tehdä palapeliä, lukea kirjaa ja höpöttää. Ikäänkuin isoveli olisi hiukan halunnut huomiota enemmän, huoneen ovi laitettiin kiinni kun Titu-täti oli saatu sinne ensin. Mukavaahan meillä taas oli.

pelin tuoksinaa,
kunhan ensin täti ymmärsi miten tätä palloa käsitellään...
ei nyt sentään käsillä
- sen isoVerneri tiukkasanaisesti teki selväksi.