rikki -kaput.

Kone siis. Se tietävä kone. Ei suostu menemään yhtään pidemmälle kuin vain aikomukseen avautua.

Ei voi siis vapaalla ajalla -mitä nyt pitkien klo 7-19 työpäivien jälkeen aikaa jää- yhtään surffailla, ei kirjoitella, ei lueskella.

Kone on kaput.

Eikä tietenkään ole mukana täällä niitä joitain ihmeen boottaamiseen tarvittavia juttuja. Eikä tietenkään ole otettu varmuuskopioita. Eikä tietenkään itketä ollenkaan, jos kaikki häviää. Kuin tuhka tuuleen. Tehdyt työt ja valokuvat.

Toivottavasti setä tietäväinen onnistuu ottamaan varmuuskopiot jollain ihmeen adapterilla- ja saa tiedot pysymään.

Huomenna vielä töitä täällä Helsingissä, sitten matka kohden kotia. Ihanaa. Vaikka kivaa täälläkin on ollut, vaikka töitä on väsymiseen saakka tehty. Paljon on vielä tekemättä. Kuten kahvittelut Vicki Li:n kanssa. Milloin ennätänkään?

Kotona on mukavaa, kun pääsee käymään IsoVernerin luona (niinkuin hän kuuleman mukaan itseänsä nykyään nimittää, kun on kerran pikkuvelikin). Mukavaa päästä omaan sänkyyn nukkumaan. Mukavaa, kun ehkä siellä voi olla lunta. Mukavaa, että pääsee kokeilemaan, josko saisi kannettavan toimimaan. Mukavaa sekin, että ehkä loma-matkanen ystävän kanssa voisi toteutua.

Sen olen oppinut, että positiivisella asenteella -oikein "teflon"-sellaisella, ei saa tarttumaan negatiivista asennetta itseensä ja ennenkaikkea toistenkin negatiivisuus muuttuu hiukan positiivisemmaksi.

Eläköön teflon-positiivisuus!