tiistai 9. joulukuuta 2008

Marokon matkan välähdyksiä


Agadir, Marokko oli mielenkiintoinen lomakohde. Hotellimme oli Riu Tikita Dunas, upein hotelli missä olen koskaan ollut. Palvelu oli upeaa, ihanaa ystävällistä palvelua -hymyjä ja aidontuntuista välittämistä. Ruokaa oli tarjolla, ja runsaasti -ja hyvää. Ihan ihmetellä täytyy, miten niiden notkuvien pöytien äärellä viikon vierailu ei tuonut yhtää lisäkiloa! Siis kuvitelkaa, aamiaisella neljänlaisia lättyjä ja neljänlaisia munkkeja ja lisäksi kaikki ne muut herkut joita pöydät notkuivat.

Kuvauskohteita löysimme paljon. Oppaissa kerrottiin, että valokuvaaminen ei olisi kovin sallittua -ja pitäisi kysyä lupa kuvaamiseen. No, yleiskuviin alueilta ja aukioilta emme lupia kyselleet, lähikuvia en itse ottanut lainkaan. Souk-alueilla , paikallisilla markkinoilla, kuulimme kyllä kuvauskieltoja ja jotkut jopa uhkasivat rikkoa kameramme, mikäli kuvaisimme.

Eräässä basaarissa istui erittäin vanha mies, joka on varmaan istunut tavaroidensa keskellä vuosikymmeniä -hän näytti ikäänkuin kasvaneen kojuunsa. Kojun yllä oli pahvipala, jossa kiellettiin hänen kuvauksensa. Uskomuksen mukaan kamera olisi varastanut hänen sielunsa.

Käynnit soukeissa, Agadirissä, Marrakeshissä ja Inezganessa olivat mieleenpainuvia. Ihmiset, heidän seuraamisensa oli mielenkiintoista, kunhan pääsi alueille joissa ei ollut vain sitä tavaraa, mitä turisteille tarjotaan. Käynti elävän lihan osastolla herätti ajatuksia siitä, että täällä keskustelu häkkikanaloista on ihan pientä -ehkä haluan unohtaakin näyn huonosti voivista elävänä myytävistä eläimistä.

Marrakeshiin menimme taksilla, kuskina hurja Adi. Takapenkillä istuessamme ristimme kätemme ja varmuuden vuoksi huokaisimme Allahinkin puoleen -vauhti mutkaisilla ja vuoristoisella tiellä oli senverran hurjaa. Erityisesti tullessa, illan pimeydessä ja liikenteen vilkastuessa meno oli hurjaa -välillä kahdella kaistalla oli kolme ja puoli autoa, täydessä lastissa olevat hedelmiä kuljettavat kuorma-autot, nopeat uudemmat henkilöautot ja hiukan hitaammat, vanhat autot. Kuski osasi asiansa, ja luvattu ilmastointi toimi... ikkuna edessä oli auki koko matkan, ilma oli kylmä ja rouvat takapenkillä pelkäsi saavansa keuhkokuumeen.

Inezganen markkinat lähikaupungissa tuntuivat hurjilta. Ikäänkuin olisi palannut vuosikymmenien, jopa -satojen taakse. Ainoastaan vanhat, huonokuntoiset autot kertoivat ajan olevan olevan kuitenkin lähempänä tätäpäivää. Pyörien, mopojen, lava-autojen tavaratiloissa kuljetettiin lampaita, olihan tulossa suuri islamilainen juhla, jossa teurastettiin lammas joka perheessä. Vanhat naiset istuivat kaduilla, edessään pieni viltti ja pieni sato: porkkanoita, bataatteja, banaaneja myytäväksi. Basaarien sekatavarakaupoista varmaan löytyisi kaikki se, mitä ihminen elämäänsä tarvitsee. Elämän surkeuden keskellä näkyi iloisia hymyjä ja onnen hetkiä. Ihmiset olivat tulleet vuorilta ja kyliltä, tapasivat toisiaan ja täydensivät varastojaan.

Inezganen vanhat rakennukset kiinnostivat -löysin taas ovia kuvattavakseni. Mietin taas sitä, miten viehätynkään näistä vanhoista, ränsistyneistä rakennuksista ja niiden mielenkiintoisista ovista. Ehkäpä saan aikaiseksi jossain vaiheessa kuvakavalkadin bongaamisista ovista.

Hyvä, ihana palvelu hotellissa oli mukavaa! Kuinka hyvältä tuntuikaan joka aamu mennä aamiaiselle, jossa meidän aamumme teki iloiseksi tarjoilija Hassan. Ihan teidänkin iloksi kuva, jossa lähtöpäivänä ikuistimme aika likikkäisen kuvan Hassanin kanssa. Hänestä voisi tehdä vuoden asiakaspalvelijan, ihminen joka jaksoi hymyillä aamusta iltaan. Voi kuinka paljon meidän maamme asiakaspalveijoillamme olisi oppimista näiltä tarjoilijoilta!

Iloisten ihmisten läheisyydessä on helppo olla.

2 kommenttia:

Katja Tanskanen kirjoitti...

Mielenkiintoinen matkakertomus. Sinäkin näköjään tutkailet reissullasi myös paikallista kulttuuria ja arkea etkä tyydy pelkkään turistimössöön.

Iloinen halauskuva!

titu kirjoitti...

olen senverran (niin paljon) utelias ihminen, että viihdyn seuratessa ihmisiä. Tirkistelijä ehkä.

Halauskuva on iloinen,
siitä tulee hyvälle mielelle.
On ihanaa, että maailmassa on iloisiakin ihmisiä!