Ihmettelen tätä elämää välillä.
Kävin ilmoittautumassa työnvälitystoimistoon,
ei mitään aavistusta tulevasta (-no ehkä pieni aavistuksen häivähdys).
Kävelin 20 asteen pakkasessa,
ja hymyilin.
Aurinko ihanasti paistoi,
ja pakkanen nipisteli poskia.
Hymyilin hyvää oloani.
Itsekseni
ja vastaantulijoille.
Pääosin itsekseni.
(tosin yritin hymyillä sisäänpäin, että ei aivan kaikki maine mene)
Sitä riitti, hymyä siis - uimahallille.
Sitä riitti kauppaan,
kotiinkin saakka.
Hymyillen on helpompaa. Ei tunnu nämä maalliset murheetkaan niin suurilta.
Kiitos ystävä!
3 kommenttia:
Hymy pelastaa paljon ja joskus kaiken.
Tekstisikin on täynnä valoisaa hymyä.
Miksiköhän hymyn voiman toisinaan unohtaa?
Hymyllä on ihmeellinen voima....laitanpa tästä linkin jakeluun http://www.positiivarit.fi/bussimatka, lisää hymyilyttäviä juttuja.
Katja, se unohtuu niin helposti. Pitäisi yrittää välillä itseänsä muistuttaa.
Helena, hymyillään, hymyilllään!!!!
Lähetä kommentti