Nuorena luin paljon. Lukuharrastukseni saattoi johtua siitä, että sain silmälasini varsin myöhään. Mitäpä muuta huonosti näkevä lapsi tekee, kuin lukee kirjoja, lehtiä, sarjakuvia - kauas kun ei katse kanna.
Suuria hetkiä antoivat Nuorten kirjakerhon kirjat, joita taisivat tulla kerran kuukaudessa tai kahdessa. Nämä kirjat löytyvät nyt siskoni pojan kirjahyllystä, ja täytyy sanoa että hiukan hymyillen katselin siskoni juhlilla näitä lapsuuden aarteita, kuluneita ja useaan kertaan luettuja. Christopher Wrightin kirja Hylätty Kaivos oli rispaantunut ja haalistunut -taisi kuulua niihin useampaan kertaan luettuihin. Lukeminen tempasi minut niin mukaansa, että luin kirjan yleensä samalta istumalta -ja näin saattaa käydä nykyäänkin.
Iltaisin, nukkumaanmeno ajan jälkeen luettavaksi löytyi milloin mitäkin kirjoja, enemmän tai vähemmän kehittäviä. Jos isä kävi tarkastamassa, miksi lasten huoneessa paloi vielä valot, kuorossa totesimme lukevamme Raamattua. Siihen saimme luvan lukea koko yön, ja rekvisiitaksi tarkoitettu Pyhä kirja siirtyi pian kevyemmän lukemisen tieltä. Joskus kokeisiin lukiessa oppikirja peitti jonkun Lääkäri- tai Linna-sarjan kirjan, näin sai rauhan lukemiselleen ja nuoruuden romanttisiin hetkiin -edes lukiessa.
Lukeminen on sitten jostain syystä jäänyt, vuosien saatossa. Muutama kirjakerhoon kuuluminen on kasvattanut kirjojen määrää, ja ne kirjat tulikin luettua. Grisham, Cornwell, Steel täyttävät hyllyjä -kirjoja, joita olen lukenut kerran. Italian matkan jälkeen innostuin Donna Leonin kirjoista, ja ne ovatkin olleet useasti pokkarina matkalukemisena. Donna Leon, kuumasti polttava aurinko, meren aallot ja lämmin hiekka kuuluvat yhteen.
Nyt olen aktivoinut itseäni lukemaan. Innostus lähti ystäväni Tarjan suosittelemasta kirjasta, Liza Marklundin Turvapaikka. "Oppiäitini" mukaan opettelin lukemaan kirjaa ennen nukkumaanmenoa, otsalamppu otsallani. Punainen valo ei häiritse nukkuvaa miestäni, ja saan rauhoitettua mieleni paremmin kuin televisiota katsellen. Hyviä vinkkejä uusista kirjoista ja kirjailijoista löytyy blogien kirjalistoilta tai kirja-arvosteluista, sekä Hesarin kulttuuri-sivulta. Kirja-arvosteluita en osaisi itse tehdä, mutta mielelläni luen niitä saadakseni uutta innostusta uusiin lukuelämyksiin.
Työkokeilussani nuorten kodissa sain yhdeltä nuorelta vinkin Torey Haydenistä ja hänen kirjoittamistaan tositapahtumiin pohjautuvista lasten selviytymistarinoista. Kirjaston varauslistalla on hänen kirjansa, Aavetyttö. Ehkäpä tämän jälkeen luettavaksi löytyy muitakin psykologisia romaaneja.
... jos haluat, voit ehdottaa hyllyyni
hyviä kirjoja....
hyviä kirjoja....
7 kommenttia:
Mulla on kaikki Haydenin kirjat. Suosittelen lukemaan ainakin "Tiikerin lapsi" ja "Nukkelapsi". Antoisia lukuhetkiä ja leppoisaa sunnuntaita!
Marklundilta on tuota samaa sarjaa kaikkiaan kolme kirjaa. Uhatut, Turvapaikka ja Mian salaisuus. Luin ne vähän väärässä järjestyksessä, mutta sekin antoi koko kuvan.
Lukeminen on nautinnollista. Olen huomannut, että välistä on kausia/välivuosia jolloin lukee vähempi ja sitten taas sellainen intohimo ja vauhti ahmia kirjojen tarinoita. Sekin saattaa vaihdella kaunokirjallisuudesta yleisfilosofisiin. Erittäin huonosti olen rendeissä kiinni; Sofi Oksanen kyllä kiinnostaisi jne. Aivan yleissivistyksenkin kannalta olisi hyvä seurata ajankohtaista kirjallisuutta. Mutta eihän lukemisesta kuitenkaan saisi velvollisuutta itselleen tehdä, vaan nautinto ja ilon lähde, eikö?
Olen lukenut Haydenin Tiikeri lapsi..
terveisiä P-rinteeltä..
Susadim, ajattelin hiljalleen lukea nuo kirjat kaikki -kaikki ovat niin kehuneet.
mm, minulla on lukematta tuo Mian salaisuus -pitääpä lukaista vielä sekin. Minäkin luin nuo kirjat väärässä järjestyksessä, mutta eipä se paljon hidastanut :)
Rita, lukeminen pitäisi olla minulle nautinto, liian yleissivistäviä en jaksa kovin lukea. Tosin mielenkiintoisten ihmisten elämänkertoja on mukava lukea. Kiinnostuin kun katsoin tv:stä Pekka Tarkan haastattelun Unto Jauhiaisen elämänkerrasta. Ehkäpä se eksyy seuraavaksi varauslistalle.
P-rinteelle terkkuja takaisin :)
Löysin itse pitkästä aikaa lähikirjaston, sekä loistavan best seller -hyllyn. Kirjat saa best seller -hyllystä vain viikoksi lainaan mutta se on vain hyvä, koska näin kirja tulee luettua, ja yleensä tässä hyllyssä on suosittuja kirjoja,joita ehkä muuten ei osaisi etsiä!
Ihanaa lukuaikaa - lukeminenhan avaa ovet tuhansiin uusiin paikkoihin. :)
Uskon nyt, että sain lasit nuorena juuri siksi, että luin niin paljon. Ei ennen turhaan kuvattu lukutoukkia rillit nokalla. No. perimällä on osuutensa:)
Lukemalla sai silti kokea satoja ja tuhansia uusia maailmoja ja sai sellaista henkistä pääomaa, joka kantaa vieläkin.
Lähetä kommentti