perjantai 19. kesäkuuta 2009

kadonnut etsimässä


T
ässä sitä nyt aamuvarhaisella istutaan koneen ääressä. Aamuna, jolloin saisi nukkua hiukan pidempään. Silmät kirkkaina, eikä väsytä lainkaan. Juhannusaattoaamu.

Jonnekin on kadonnut kirjoittamisen -jokin. Ei välttämättä halu, sillä ajatuksia, ideoita putkahtelee päähäni kyllä, mutta sen ajan ja sen keskittymisen löytäminen joka nämä ideat, ajatukset siirtäisi muidenkin luettavaksi, on hukassa. Niin on myöskin muiden blogien lueskelu ja etenkin kaikkien ihanuuksien kommentointi jäänyt jonnekin. Onko se tämä kesä? Onko se tämä uusi elämän tilanne, mahdollinen uusi suunta.

Luulen niin, että tämä uusi "työ" (vahvasti sitaateissa) vie nyt mielenkiinnon ja voimat, niin ettei aikaa ja jaksamista riitä juurikaan muuhun. Sitä en valita, olen onnellinen vaikka välillä väsynyt. Väsynyt fyysiseen puurtamiseen (on se hullu, tekee ihan oikeasti tohinalla töitä, vaikkei tarvitsisi niin pingoittaa) ja väsynyt uusiin tilanteisiin ja kohtaamisiin.

Kaksi kuukautta takana pitkäaikaista mielenterveystukea tarvitsevien palvelukodissa. Vielä kuukausi jäljellä. Ensimmäinen kuukausi oli yllättävän rankka. Rutiinien oppiminen vei voimia, ja ehkä alkuun tuli huhkittuakin liikaa. Niin, pitäähän sitä näyttää, että tämä tyttö tekee.... :) Asukkaiden tapojen oppiminen ja oikeiden kommunikaatio tapojen löytäminen on haastavaa ja mielenkiintoista. Jotain ihan pikkiriikkisen olen oppinut, ja joitain pieniä onnistumisen hetkiäkin kokenut. On palkitsevaa nähdä pienen pieni onnellisuuden pilkahdus sairaan asukkaan silmissä. Palkitsevaa on löytää myös omia työtapoja ja keinoja, miten pitää asioita "hyppysissä". Hyvinhän toiminta on samanlaista kuin lapsien kanssa, mutta sairaan mieli on monimutkainen ja hyvin, hyvin hajanainen.

Sen ainakin olen oppinut, ettei ihan pienistä kannata valittaa jos on kutakuinkin terve. Psyykkisesti. Paljon on onnellisuuteen aihetta!

Yksi asukas kirjoittelee runoja. Pääosin ruokien, kasvien, tupakkamerkkien nimiä, mutta tämä runo sai hymyn huulille. Selkeällä käsialalla kirjoitettuna koko A4 täyteen. (tähän runoa lyhennetty)

HULLU HULLU HULLU
HULLU HULLU
HULLU HULLU HULLU
HULLU

IHAN ILMIELÄVÄ HULLU
HULLU HULLU HULLU
HULLU HULLU HULLU
HULLU



minulle on sana HULLU saanut ihan uuden merkityksen.

6 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Hyvää Juhannnusta siulle. =)

Sooloilija kirjoitti...

Tunnelmallista juhannuksen aikaa sinulle!

Kyllä se kirjoittamisen palo sieltä jossain vaiheessa tulee esiin. Ja nytkinhän kirjoitit pitkän jutun ;D Minulle käy usein samoin: pää kuhisee ideoita, mutta en saa niitä ulos ja blogiin asti kun kirjoittaminen tökkii..

Katja Tanskanen kirjoitti...

Niin... Hulluudellakin on monet kasvot.

Ja elämä on etsimistä sekä löytämistä.

Mukavaa Juhannusta Sinulle!

Pilviharso kirjoitti...

Iloista Juhannusta!!

Hannele kirjoitti...

Hullua juhannusta :)

titu kirjoitti...

-hih, vähän mullakin on Juhannus-kirjoitus. Hyvää Juhannusta, kaikesta hulluudesta huolimatta :)