kipakoita sanoja ja pakkasta

Ihana, kipakka pakkanen. Pakkanen on yhtä kipakka kuin emäntä, joka nostatti verenpaineitaan autonsa huoltoliikkeen kanssa. Yhtäkkiä se, mikä takuuseen oli painaen kirjoitettu -ei olisikaan pitänyt paikkansa: sen osan korjaaminen, joka olisi kuulunut takuun piiriin, kustannuksiltaan olisi sysätty asiakkaalle. Kiltti mieheni soitti asiasta ensin - ja oli liian kiltti. (Onpas ihana mies, kiltti mies) Mutta rouva oli pari päivää autossa paleltuaan (lisälämmitin ei toimi, kylmää .....) kipakasti soitti uudemman kerran - ja sai korjauksen takuun piiriin.

Hiukan siinä joulumieli kärsi, ja ehkä olisi parempi, ettei tonttu olisi kovin silloin kurkistellut. Minä olen hyvinkin ärsyyntynyt siitä, jos asiakasta yritetään viilata linssiin eikä häntä oteta tosissaan. Miksihän se usein onkin näin juuri autoon liittyvissä asioissa?

Herättelin joulumieltä kynttilällä, joululauluilla ja pullan leivonnalla sekä joulukorttien kirjoittamisella. Minä kun en osaa -tai siis lähinnä jaksa- askarrella joulukortteja, ostin palvelukodin asukkaiden tekemiä kortteja. Ei ehkä ihan niin viimeisen päälle viilattuja, mutta ainakin innolla tehtyjä. Mitäs niistä, pienistä liimatahroista siellä ja täällä.

Tietenkin kortit ja postimerkit loppuivat kesken, joten pääsin iltakävelylle pakkassäähän. Oikeastaan nautin pakkasen kylmyydestä poskillani, eihän minua muuten palellut. Postin pitkä jonokaan ei harmittanut, löysinpä ystävälle makoisan lahjan postitettavaksi. Apteekista d-vitamiinia, sen annostuksen olen lisännyt 40 mikrogrammaan päivässä -tuntuu, että se hiukan auttaa tässä pimeässä talvessa. Miehen lämmittämä sauna ja raikas karpalomehu juomaksi.

Ihan mukava päivä, maanantaiksi.