Eilisen illan masennuksen ja ahdistuksen (niin siis luulin) vei mennessään pikkuPikkusiskon ja Vernerin kyläily. Leikkimiset uudella numeropalapelillä, jammailut kitaralla, ihanaakin ihanampiunelmatorttu , jutut taas erivärisistä munista, Maurin etsiminen ja hukkaantuminen ja löytyminen, piirtäminen.
ja eihän se mitään masennusta ja ahdistusta ollut,
ihan vaan ne kaksi kiveä.
Se masennus siis hoitu nappaamalla pillerit siihen vaivaan
- leikkausta odotellessa.
ihan vaan ne kaksi kiveä.
Se masennus siis hoitu nappaamalla pillerit siihen vaivaan
- leikkausta odotellessa.
2 kommenttia:
Toivottavasti pääset pian kivistä eroon?
Samanlainen leikkaus on edessä miun Mamallani.
- ne ei onneksi kauheesti vaivaa, kunhan muistaa olla syömättä liikaa rasvaa, mausteita.... ja lääkkeet tepsii ihan hyvin.
Leikkaus ei kait ole kovin iso juttu, en tiedä -jonossa ollaan.
Lähetä kommentti